Maalaaminen on sitten kivaa :) Ainakin verrattuna tapetin nyppimiseen, hiomiseen, tasoittamiseen ja tapetointiin. Maalatessa tulosta syntyy helposti ja nopeasti, eikä jälkikään juuri poikkea ammattilaisen otteista. Sopii siis mulle!

Sainkin maalattua olkkarin seinät ihan rivakassa tahdissa. Viimenen lasikuitutapetin pala oli hädin tuskin ehtinyt kuivua sen tarvittavat 24h, kun vetelin jo muualle seinää toista maalikerrosta. Sen viimeisen palan kanssa oli kyllä pakko odotella kuivumista vielä seuraavaan aamuun, ettei vaan aiemman työn tulos kärsisi.

Hyvänä motivaattorina nopeaan työtahtiin oli tietenkin myös ranskasta vieraisille saapuvat sukulaiset, jotka yöpyivät meillä jo heti maalaamisen loppuun saattamista seuraavana yönä. Maali kuivui niin nopsaan, että iltapäivällä saatiin jo huonekalut siirrettyä aamulla maalatun seinän viereen. Ja maalin hajukin oli yhdessä päivässä lähes hälvennyt - tai ainakaan kukaan ei siitä valittanut.

Nyt on siis olohuoneen seinät siloiset ja puhtoiset valkoiset. IHANAA. Vielä pitää maalaamista jatkaa sen verran, että yksi seinänpätkä maalataan jollakin värillä. Mutta millä, se on vielä arvoitus. Valinnan tekeminen on ihan mystistä puuhaa, kun lopullinen väri riippuu niin paljon valosta, huonekaluista, heijastumista ja kaikesta. Ehkä mennään summa mutikassa törkkäämään sormi värikarttaan ja otetaan se, mihin ensin osutaan ;)

Suurin murheenkryyni täällä kotona on ollut olohuoneen seinä. Siinä oli alunperin hirvittävä säkkikangastapetti, joka poisrevittäessä jätti jälkeensä mahdottoman hankalan paperisen aluskerroksen. Tuo pehmeä paperi lähti seinästä irti parhaimmillaan pieninä suikaleina, pahimmillaan vain murusina. Ja itse seinän pohjustus paljastui olemattomaksi: tapetti oli aikoinaan läästitty suoraan betoniseinään kiinni. Tapettia poisnyppiessä lähti siis seinääkin mukana.

Sain seinäprojektia alkuun jo viime syksynä, mutta se lopahti homman rasittavuuteen. Ei vain hermo kestänyt tehdä sitä loputtomalta vaikuttavaa työtä yksinään. Nyt olin kuitenkin onnistunut preppaamaan itseni uudestaan hommaan, eikä työ enää tuntunutkaan niin pahalta kuin olin ajatellut. Pahinta kun odottaa, niin saa monesti yllättyä iloisesti! Sain seinän pohjustustyön loppuun yhdessä ainoassa päivässä.

Sitten oli vuorossa tapetointi. Ajat sitten oli jo valmiiksi ostettu sileätä lasikuitutapettia seinää tasoittamaan. Kätevää tavaraa se Easy Cover. Tapetin voi liimata suoraan seinään, eikä pohjustusmaalaustakaan tarvita. Seinän pienet epätasaisuudet peittyvät paksulla tapetilla, jonka päälle voi sitten maalata tai tapetoida perinteiseen tyyliin. Ja sileän pinnan ansiosta tämä sortti käy myös niille, joita ei se tavallisen lasikuitutapetin ruutukuvio miellytä.

Olihan tuossakin tietenkin oma vaivansa. Meistä ei kumpikaan ollut koskaan tehnyt minkäänlaista tapetointityötä, ja kovin hidasta homma aluksi olikin. Ensimmäisen kolmen vuodan mittaamiseen, leikkaamiseen ja paikoilleen liimaamiseen kului kokonaiset kuusi tuntia! Ja kyllä niitä ärräpäitäkin välillä lipsahti... Seuraavana päivänä työ oli jo sujuvampaa, eikä kahden vuodan asetteluun kulunut kuin puolisentoista tuntia. Hyvin ehti vielä illalla katsomaan ihania naisia tv:stä :)

Remonttiurakka on nyt virallisesti (uudelleen) aloitettu. Olen rohmunnut ohjat käsiini ja ryhtynyt taloutemme remppareijaksi. Pakkohan jonkun oli jotakin tehdä.

Tässä kodissa on asuttu nyt hieman yli vuosi. Vakaa tarkoitus oli tietenkin tehdä se tarvittava pintaremontti jo ennen muuttoa, mutta toisin kävi. Puolet makuuhuoneesta saatiin kyllä maalattua ja olohuoneestakin kamala 80-luvun säkkikangastapetti revityksi osittain pois, mutta paljon jäi kyllä tekemättäkin. Ja sitten töiden lomassa remontista ei enää tullutkaan mitään, kun aina oli niin väsynyt tai jotain muuta tekemässä. Vaikutusta lienee ollut myös sillä, että virallisesti tämä kämppä on tuon toisen osapuolen nimissä, enkä minä heti yhteen muuttamisen jälkeen kehdannut panna hihoja heilumaan.

Nyt olen kuitenkin saanut kotirempan projektipäällikön tittelin, ja päästyäni eroon häiritsevästä päivätyöstä aloitin hommat saman tien soittamalla sähkömiehelle.  Delegointihan on kuitenkin sallittua tässä tee-se-itse -rempassakin! Kaikki kämpän lampunpaikat katoissa piti modernisoida ja keittiön kaappien alla olevat valaisimet uusia sekä lisäksi korjata joitakin pienempiä juttuja. Hyvää työtä teki sähkömies, vaikkakin ruuvit tulivatkin keittiön seinästä ensin läpi olkkarin puolelle... Mutta ainakin saatiin ihan uutta valoa elämään, himmentimineen päivineen. Ja keittiöönkin tuli lisää toimivia pistorasioita helpottamaan kodinkoneruuhkaa. Tähän tarkoitukseen ei tosin ilmeisesti olisi tarvittu sähkömiestä, vaan sulakkeen vaihto olisi riittänut. Eipä ollut moinen tullut mieleen...